Aggression käsittely opettajan työssä - perehdyttämisaineisto uudelle opettajalle

Mervi Lintunen, Päivi Tabell, Heli Tala ja Joni Virtanen

Opettaja joutuu työssään kohtaamaan erilaisia aggression ilmenemismuotoja eikä yksikään opettaja saisi tuudittautua ajatukseen, ettei meidän koulullamme mitään vakavaa tapahdu. Länsieurooppalaisittain Suomi on hyvin väkivaltainen maa ja myös opettajiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt Suomessa. Tämän kehittämis-hankkeen tarkoituksena oli luoda perehdyttämisaineisto aggressiivisten tilanteiden varalle uusille opettajille. Jokaisella opettajalla tulisi olla tietoa aggression eri muodoista, kykyä tunnistaa aggressiivisia henkilöitä ja fyysistä väkivaltaa ennakoivia piirteitä sekä osata reagoida väkivaltatilanteissa oikein ja tietää omat velvollisuutensa ja oikeutensa. Erittäin tärkeää on myös osata opettaa tunteiden hallintaa erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa, etteivät aggressiot kärjistyisi fyysiseksi väkivallaksi.

Aggressio on synnynnäistä, sillä on fysiologinen perustansa ja sitä esiintyy kaikkialla ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Kouluikään mennessä useimmat oppivat säätelemään fyysistä aggressiotaan. Aggressio ei ole pelkästään negatiivinen asia: itsenäistyvä nuori esim. tarvitsee aggressiontunteita itsenäistyäkseen vanhemmistaan eli oikein ohjattuna aggressio on kehitystä palveleva voimavara. Aggressio voidaan määritellä mm. seuraavasti: Aggressio on toisen henkilön tai ympäristön tahallista vahingoittamista tai häiritsemistä ja/tai tällaiseen toimintaan liittyvä tunnetila. Aggression muotoja voidaan luokitella eri tavoin: se voi olla fyysistä tai verbaalista, suoraa tai epäsuoraa. Raja eri aggressiomuotojen välillä on liukuva: sanallinen aggressio muuttuu helposti fyysiseksikin jollain tasolla. Moderni aggression tutkimus selvittää aggressiivisen käytöksen taustalla vaikuttavia tilanne-, persoonallisuus-, ympäristö- ja biologisia tekijöitä sekä näiden yhdistelmiä. Fyysisen aggression rinnakkaisilmiöitä ovat mm. lapsuuden väkivaltakokemukset ja mediaväkivalta; myös monet psyykkiset sairaudet altistavat väkivaltaan. Moniongelmaisuus ja useat stressitekijät ovat tyypillisiä niin miesten kuin naistenkin väkivallassa.

Erilaisia uhkatilanteita, joita ei aina edes raportoida eteenpäin, on kokenut uransa aikana huomattava osa opettajista. Näihin tilanteisiin voidaan vastata niin, että luodaan erilaisia turvallisuusrakenteita, esimerkiksi lisätään valvontaa ja tarkennetaan ohjeistuksia sekä koulutetaan opettajia fyysiseen itsesuojeluun ja uhkaajan fyysiseen rajoittamiseen. Toisaalta voidaan panostaa myös vuorovaikutuksen lisäämiseen ja hyvän ilmapiirin luomiseen – siis koulun toimintakulttuurin muuttamiseen. Tutkimusten mukaan tämä laajempi näkökulma väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisemiseen tuottaa parempia tuloksia. Tilanteessa onkin opettajan ja oppilaan lisäksi myös muita toimijoita. Myös perhe, kouluyhteisö ja muu yhteiskunta arvoineen vaikuttavat oppilaan käytökseen. Tärkeää olisi tarttua tilanteisiin jo ennen kuin ne kärjistyvät, toisin sanoen varhainen puuttuminen.

Ennaltaehkäisevästä työstä ja varautumisesta huolimatta opettaja saattaa joutua opetustyössään aggressiivisen käytöksen kohteeksi. Uhkaaja on useimmiten oppilas tai oppilaan huoltaja. Opettajan tulee osata tunnistaa väkivaltaista käyttäytymistä ennakoivia tunnetiloja, sanatonta ja sanallista tunnusmerkistöä. Opettajan tulee tietää, miten toimia erilaisissa väkivalta- tai uhkatilanteissa: oppilaan tai koulun ulkopuolisen henkilön uhatessa, aseellisessa uhkaustilanteessa tai puhelimitse tehdyssä pommiuhkaustilanteessa. Väkivaltatilanteet tulee raportoida. Väkivalta- ja uhkatilanteet tulee ymmärtää myös laillisuusnäkökulmasta.

Vaikka kehittämishankkeen aihealue koskettaa erityisesti opettajan fyysistä turvallisuutta, hankkeessa on huomioitu myös, että oppilaiden väliset kiusaamis- ja väkivaltatilanteet koskevat välillisesti aina myös opettajaa, jolla on velvollisuus puuttua tilanteisiin. Niin oppilaisiin kuin opettajaankin kohdistuneet väkivaltatilanteet ovat aina traumaattisia, mistä syystä niiden jälkipuinti ja sovittelu ovat tärkeässä roolissa tapahtuman jälkeen. Tilanne vaatii aina nopeaa reagointia sekä oikeat auttamismenetelmät. Opettajan tulee olla perillä erilaisista auttamismenetelmistä sekä tarvittavista toimenpiteistä oppilaitoksen sisällä ja suhteessa viranomais-tahoihin.

Kehittämishanke on luettavissa kokonaisuudessaan Theseus-verkkokirjastosta.

***
Arviointi ja perustelut (Siniset)

Kokonaisuus (perustelut aiheen valinnalle, nimen ja sisällön vastaavuus, selkeys ja johdonmukaisuus, vastaako esitettyihin kysymyksiin, kriittisyys)

Kehitystyön aiheen valinta perustuu kurssin yhteiseen turvallisuusteemaan, ryhmän tarttuessa ajankohtaiseen aiheeseen. Turvallisuus käsitteenä saattaa herättää usein suppeita näkemyksiä ja se nähdäänkin helposti ainoastaan poliiseihin tai vartijoihin ja heidän työhönsä liittyvänä mielikuvana. Kehittämistyössä turvallisuus-teemaa on kuitenkin lähestytty ajankohtaisen ja keskustelua herättävän kouluturvallisuuden näkökulmasta. Aihe on tarkemmin rajattu koskemaan aggression kohtaamista tietopaketin kautta. Aiheen valinta on onnistunut ja ryhmä on pystynyt kokoamaan kattavan tietopaketin aggressiosta, sen merkeistä ja vaikutuksista. Tämän lisäksi on annettu käytännön ohjeista ongelmatilanteessa toimimisen sekä käsitelty jälkipuintia. Työ on toteutettu selkeästi ja sisällysluettelosta on havaittavista työn etenemisen johdonmukaisuus. Kehitystyöstä on pyritty tekemään moniulotteiseksi, mutta kuitenkin tiiviiksi paketiksi. Kokonaisuutena työssä onkin mielestäni onnistuttu hyvin.

Teoreettinen osuus (lähtökohdat ja aiheen perustelut, hankkeen tavoitteet ja rajaaminen, viitekehyksen soveltuvuus, tutkimustiedon hyödyntäminen, käsitteiden määrittely ja käyttö)

Lukemassani versiossa Johdanto -osuutta ei vielä ole olemassa, joten perustelut ja lähtökohdat työlle on esittämättä. Yhtälailla, työn tavoitteita kokonaisuutena ei ole esitetty tai rajattu. Työn varsinainen teoreettinen, Aggressiota ja aggressiivisuutta käsittelevä osuus, on mielestäni työn parasta antia. Aihealuetta on käsitelty riittävän laajasti, mutta ei kuitenkaan liian teoreettisesti, jolloin kiinnostus säilyy erittäin hyvin. Kappaleissa on käsitelty hyvin aggression syntymekanismeja, terminologiaa ja sen ilmenemismuotoja. Teoreettisen perustan tunteminen auttaa käytännön tasolla havaitsemaan alkavia oireilun merkkejä, joka helpottaa asiaan puuttumista. 

Koska kyseessä on tietopaketti, kappale 5 on kokonaisuuden kannalta oleellinen osa työtä. Tämä osio on kuitenkin toistaiseksi puutteellinen. Teoreettista osuutta on myös kappaleessa 7, jossa käsitellään opettajaan kohdistuvia uhkatilanteita lainsäädännön kannalta. Osioon on koottu keskeisimmät opettajan ”työturvalli-suutta” koskevat lain säännökset. Säännökset on käsitelty hyvin pintapuolisesti, eikä niiden käytännön merkitystä ole sen enempää avattu. Ymmärrän tämän olevan hankalaa, koska kyseessä ei ole mikään yksinkertainen asia.

Tärkeämpää lieneekin, että opettaja työssään tietää, mitkä lait ovat hänen suojanaan. Koska kyseessä on tietopaketti, voisi ainakin pohtia, olisiko opettajan juridisten oikeuksien turvaamiseksi tarpeen käsitellä aihetta laajemmin. Usein luennoidessani olen havainnut ihmisiä erityisesti askarruttavan, mitä ongelmallisessa tai uhkaavassa voi loppujen lopuksi tehdä, ettei myöhemmin ole itse epäiltynä jostain rikoksesta.

Työn viimeinen kappale käsittelee aggressiivisen tilanteen jälkipuintia ja sovittelua. Tässäkin kappaleessa teoriaa on käsitelty sujuvasti ja ymmärrystä on helpotettu kaavioiden avulla. Usein helposti unohdetaan tämän kokonaisuuden merkitys, mikä kuitenkin kokonaisuuden kannalta on erittäin tärkeä osa ongelmatilanteiden hoitamista. Harmillisen usein, jälkityössä keskitytään enemmän ongelman aiheuttajan auttamiseen ja toinen osa puoli jätetään selviytymään asiassa yksin. Tietopaketin näkökulmasta aiheen tuominen mukaan on erittäin tärkeää, jotta työntekijä osaa itselleen jälkipuintia vaatia.

Empiirinen osuus (aineiston tarkoituksenmukaisuus, menetelmien valinta ja käyttö, tulosten kuvaaminen)

Työssä on käytetty lähdemateriaalia kiitettävästi ja lähteet on valittu tarkoituksen-mukaisesti. Kuten aiemmasta ilmenee, työn teoriaosuuksissa lähteitä on hyödynnetty kattavasti. Työn 5. kappaleen ollessa puutteellinen, on tässä vaiheessa vaikea arvioida sen tietopohjaa. Kyseinen kokonaisuus on kuitenkin oleellinen työssä ja lähdeaineistoa on saatavilla, joten toivottavasti sitä hyödynnetään.

Kappaleessa 6 annetaan käytännön ohjeita aggressiiviseen tilanteeseen. Ohjeet on otettu valmiista turvallisuusohjeistuksesta ja siinä on tuotu esiin oleelliset asiat, kuten aggressiivisuuden tunnistaminen ja sen erilaiset tunnusmerkit. Näiden ohella on annettu toimintaohjeita aggressiiviseen tilanteeseen. Selkeyden kannalta, voisi mahdollisesti harkita toimintaohjeiden yhdistämistä ja tiivistämistä. Tällä tarkoitan lyhyesti mallia 1. ongelmatilanne 2. uhkatilanne / aseellinen uhkatilanne 3. uhkaussoitto tai vastaava. Kun kyseessä on jonkinlainen ohjeistus, tulisi käytännön ohjeet olla mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi.