Turvallisuudentunteen luominen opetuksessa

Marika Enwald, Mari-Anne Henriksson, Kimmo Kerkkänen, Minna Kuohukoski, Heini Kärkkäinen ja Hanna Moisio

Kehittämishankkeessa ”Turvallisuuden tunteen rakentuminen opetuksessa” tarkasteltiin turvallisuuden tunteen rakentumista opetuksessa erilaisten oppimis-ympäristöön liittyvien tekijöiden kautta. Kehittämishankeen lähtökohtana oli pohtia sitä, mistä turvallisuus syntyy opetustilanteessa. Miten turvallisuuden kokemusta voi lisätä oppilaiden keskuudessa? Ja miten myös opettaja voi suojautua uhkaavien tilanteiden varalta?

Hankkeen keskeinen tehtävä oli esittää kokonaiskuva siitä, mistä oppilaan turvallisuuden kokemus syntyy ja miten sitä voi edistää opetustilanteessa. Tätä kokonaiskuvaa muodostettiin käyttäen apuna sekä empiirisiä tutkimuksia että teoriaa kehittäviä kirjoituksia, jotka koskevat turvallisuuden tunteen kehittämistä koulussa. Aikaisemman empiirisen ja teoreettisen tutkimuksen lisäksi turvallisuutta pohdittiin myös kehittämishankkeen kirjoittajien henkilökohtaisten opetuskoke-musten kautta. Pääpaino oli opettajan vaikutusmahdollisuuksissa luoda turvallinen oppimisilmapiiri opetustilanteessa.

Oppilaan tai oppilaiden kokemaa psyykkistä tarkasteltiin Anne Konun (2002) koulun hyvinvointimallia apuna käyttäen. Tällöin turvallisuus ymmärretään: 1) koulun sisäisistä tekijöistä, 2) kotioloihin ja kasvatukseen liittyvistä tekijöistä sekä 3) ympäröivään yhteisöön liittyvistä tekijöistä käsin. Tässä kehittämishankkeessa keskityttiin tarkastelemaan koulun sisäisiä tekijöitä, jotka luovat pohjan oppilaan kokemalle turvallisuuden tunteelle. Tällöin keskeisessä asemassa on opettajan rooli turvallisen ilmapiirin luomisessa. Opettaja voi luoda turvallista oppimisympäristöä muun muassa viestinnän avulla ja huomioimalla ryhmädynamiikan keskeisiä lainalaisuuksia. Opetuksen ja koulun sisäisten tekijöiden rinnalla oppilaan kokemaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös oppilaan itse kokema turvallisuuden tunne, kotiolojen ja kasvatuksen vaikutus, ympäröivään yhteisöön, ympäristöön ja kulttuuriin liittyvät tekijät.

Kaiken kaikkiaan kehittämishankkeen tavoite oli koota tietoa siitä, mistä oppilaan kokema turvallinen oppimisympäristö ja –ilmapiiri rakentuvat. Keskeinen tehtävä oli lisätä ymmärrystä opetustilanteen ja oppimisilmapiirin sekä laajemmin oppimisympäristön turvallisuutta luovien tekijöiden merkityksestä opiskelussa. Lopuksi tarkasteltiin psyykkistä turvallisuudentunnetta ja suhdetta pelkoon esiintyvän taiteilijan näkökulmasta sekä etsittiin eväitä henkiseen prosessiin taiteen opiskelijoille. Tavoitteena oli tarjota opettajille tietoa, keinoja ja välineitä, joiden avulla he voivat ymmärtää mistä turvallisuuden kokemus opetustilanteessa muodostuu. Näin opettajat voivat omalla toiminnallaan lisätä turvallisuuden tunnetta luokassa ja toisaalta ehkäistä turvattomuutta luovia tekijöitä.

Kehittämishankkeessa tuli esille, että oppilaan kokema turvallisuuden tunne ei kuitenkaan ole yksin opettajan vastuulla, vaan oppilaan turvallisuuden kokemus rakentuu hyvin laajassa oppimisympäristön verkostossa, johon kuuluvat kotiolot, koulunterveydenhuoltoverkosto (terveydenhoitajat, lääkärit, oppilashuoltoryhmät, kuraattorit ja psykologit), koulun ympärillä oleva yhteisö ympäristö ja kulttuuri.

Kehittämishanke on luettavissa kokonaisuudessaan Theseus-verkkokirjastosta. 

***

Arviointi ja perustelut (Wirta-set)

Kokonaisuus (perustelut aiheen valinnalle, nimen ja sisällön vastaavuus, selkeys ja johdonmukaisuus, vastaako esitettyihin kysymyksiin, kriittisyys):

Työ on ajankohtainen ja tulee tarpeeseen niin uusille kuin jo kokeneemmillekin opettajille. Työn nimi vastaa hyvin sisältöä ja sitä on kuvattu johdonmukaisesti. Työ on selkeä vastaa esitettyihin kysymyksiin. Psyykkisen turvallisuuden käsittely jää työssä hieman irralliseksi. Työn tausta, tavoitteet ja viitekehys esitetään hyvin.

Teoreettinen osuus (lähtökohdat ja aiheen perustelut, hankkeen tavoitteet ja rajaaminen, viitekehyksen soveltuvuus, tutkimustiedon hyödyntäminen, käsitteiden määrittely ja käyttö)

Aihe on hyvin perusteltu ja sitä on käsitelty monipuolisesti, mutta se on samalla rajattu asianmukaisesti. Käsitteitä käytetään sopivassa suhteessa ja ne määritellään hyvin jokaisen asian käsittelyn yhteydessä.Aiheen käsittelyssä on käytetty monipuolisesti kirjallisuutta.

Empiirinen osuus (aineiston tarkoituksenmukaisuus, menetelmien valinta ja käyttö, tulosten kuvaaminen)

Aineisto on valittu perustellusti ja sitä on käytetty monipuolisesti. Asioita kuvataan eri näkökulmista ja havainnollistetaan hyvin.

Johtopäätökset ja pohdinta (yhteys tuloksiin ja viitekehykseen, perustelujen johdonmukaisuus, jatkokehittämisaiheet ja –ideat, toimenpide-ehdotukset, hankkeen merkityksen arviointi, oman ajattelun ja pohdinnan osuus)

Asioita pohditaan kattavasti läpi hankkeen ja vedetään lopuksi hyvin yhteen. Työssä tuodaan hyvin esiin opettajan rooli turvallisen oppimisympäristön luojana ja sen ylläpitäjänä.

Anti opetus- ja ohjaamistyöhön (sovellettavuus/hyödynnettävyys, uuden tiedon luominen, innovatiivisuus (uusia käytäntöjä), tutkiva ja kehittävä ote)

Hanketta tullaan varmasti käyttämään hyväksi uusien opettajien havain-nollistamisessa. Työtä voidaan hyödyntää opettajakoulutuksessa ja oppilaitoksissa uusien opettajien perehdyttämisessä. Työssä tuodaan esiin monipuolisesti opetus-tilanteissa turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat tekijät, mutta samalla myös hienosti siitä riippumattomat tekijät.

Raportointi (työn rakenne ja eteneminen, selkeys, luettavuus ja ymmärrettävyys, lähteiden käyttö ja merkitseminen)

Työ on selkeä, helppolukuinen ja se etenee loogisesti. Tekstistä on unohtunut paikoin sanoja, mutta asiayhteydestä kuitenkin ymmärtää, mitä tarkoitetaan. Teksti myös hieman toistaa itseään. Esimerkiksi johdannossa on sanasta sanaan samaa tekstiä kuin varsinaisessa tekstissä (sivut 4-8). Lisäksi sivulla viisi on hassu lause (olisikohan jäänyt kesken?): Yksin opettaja ei rakenna oppilaan turvallisuuden tunnetta, vaan myös oppilaan omalla turvallisuuden tunteella on suuri merkitys sekä kotioloihin liittyvillä tekijöillä.

Teksti on myös helposti ymmärrettävässä muodossa.  Raportointiohjetta ei tosin oltu täysin noudatettu (esim. luvut eivät alkaneet omilta sivuiltaan).  Myös kappalejaon tyyli vaihtelee: alkuun uusi kappale alkaa 1. rivin sisennyksellä ilman riviväliä ja myöhemmin kappalejakona on riviväli (TAMK:n/TAOKK:n raportointiohjeen mukaan kappalejako osoitetaan tyhjällä rivillä). Lisäksi johdannossa käytetään me-muotoa, mutta muualla tekstissä persoonamuoto ei ole käytössä. Johdannon mukaan työssä on tarkoitus käsitellä oppilaiden turvallisuutta, mutta tekstissä käytetään sekaisin sanoja oppilas, lapsi ja opiskelija.Työstä kuului jokaisen tekijän ääni ja se on hieno asia.

Esittäminen (asian hallinta, vakuuttavuus, vuorovaikutteisuus, sanaton viestintä, äänenkäyttö, luontevuus, selkeys, havainnollisuus ja materiaalit)

Leppoisat hallitsevat aiheen hyvin ja toi sen monipuolisesti esiin lähipäivän esityksessä. Musiikki tuki hyvin esitystä.